Salokunnan hautausmaa on ollut käytössä syksystä 1918 alkaen. Tällöin saatiin Karkun eteläpuolen hautausmaa "Ryömän Kaskeen", Sofia ja Kaarlo Ryömän lahjoittamalle maa-alueelle. Kertoman mukaan Haapaniemen talon työmiehet ja hevoset ajoivat hiekkaa "Sammaan kankaalta", läheltä Sammaljokea. Hautausmaan kiviaita on tehty 1920-luvun loppupuolella. Vännin vanhaemäntä Maria Stiina Vänni, joka on kuollut marraskuussa 1918, lienee ollut ensimmäinen ensimmäiseen riviin haudattu vainaja. Rivihautoihin ensimmäisinä on haudattu "Silmännäön lapsi, Aili Silmännäkö, ja Kuppari-Eeva". Vasta noin vuodesta 1945 lähtien rivihautapäästä aloitettiin sukuhautojen myynti ja samoihin aikoihin sankarihautojen taakse suunniteltiin kaksipuolisten perhehautojen rivit. Hautausmaan ensimmäisellä pitkäaikaisella haudankaivajalla, Vilho Ruskepäällä, oli käytäntönä, että jokaisena vuonna otettiin käyttöön uusi hautarivi ja saman vuoden vainajat haudattiin samaan riviin. Näin rivihautojen osuus levisi vähitellen useita hautarivejä ja lähes hautausmaan toista puolta käsittäväksi. Näille hautariveille on vuosikymmenien aikana haudattu ehkä jopa toista sataa vainajaa, joita kukaan ei enää muista ja joista ei ole jäljellä minkäänlaista tietoa tai muistomerkkiä.